Kielenopetuksen tavoitteena tulee olla vahvistaa oppilaan persoonan kehittymistä kokonaisvaltaisesti kohti kunkin temperamentin mukaista mahdollisimman vahvaa ja itseensä uskovaa vieraan kielen käyttäjää. Onnistumisten esiin nostamisen, kannustavan ja myötätuntoisen asenteen kautta opettaja luo ilmapiirin, jossa on turvallista olla, vaikka itse opetettava aine ei aina onnistuisikaan tai kiinnostaisikaan. Vahvuussanasto antaa kehyksen jonka puitteessa oppilas voi onnistua tunnilla myös esimerkiksi ryhmätyötaidoissa, ystävällisyydessä, innokkuudessa tai toiveikkuudessa. Ihmeiden äärelle päästään, kun opettaja onnistuu luomaan toivon kipinän oppilaan mieleen, kun usko omaan oppimiseen ja ehkä koko ihmisarvoon on hukassa.
Moni on varmasti huomannut sen ilmiön, kun vierasta kieltä puhuessa tuntuu omaksuvan eri identiteetin ja jopa uusia luonteenpiirteitä. Tuntuu, että vieras kieli avaa oven toiseen kulttuuriin paitsi tapojen, sivistyksen, historian, ruoan ja nähtävyyksien osalta, myös kieltä puhuvien tunnusomaisten käyttäytymisen piirteiden kautta. Kun puhun ranskaa, olen eläväisempi, lähempänä puhekumppania, kosketan häntä useammin, puhun käsilläni enemmän. Englantia puhuessani intonaationi vaihtelee enemmän kuin suomea puhuessa, käytän enemmän kohteliaisuusfraaseja ja ystävällisiä ilmaisuja.
Luonteenvahvuuksien tuominen kielten luokkaan toimii monella tasolla. Vahvuudet antavat kehyksen, joka puitteissa oppilaan yllä kuvattu vieraskielinen identiteetti kasvaa ja kehittyy tietoisen tapa-ja käyttäytymiskulttuurin tunnistamisen ja opettamisen kautta. Tätä kieltä puhuttaessa tulee suomalaisen näkökulmasta esiin esimerkiksi ystävällisyys ja innokkuus, ja ne ilmenevät tietynlaisena kehonkielenä ja intonaationa sekä toista huomioivana kielenkäyttönä. Rohkeus kokeilla ja heittäytyä turvallisissa puitteissa kasvattaa siementä kohti luokan ulkopuolella avautuvaa kiehtovaa vieraskielistä maailmaa. Näkökulmanottokyky kehittyy, toiveikkuus kasvaa.