Aineenopettajalla on paljon oppilaita ja ryhmät vaihtuvat tunneittain. Fokus on opetettavassa aineessa ja oppilaiden kognitiivisissa taidoissa, tulevissa kokeissa ja akateemisessa pärjäämisessä. Oppilaiden toivotaan ja oletetaan tekevän hommansa ja käyttäytyvän hyvin, mutta kehys ja syvyys kaikelle toiminnalle sekä oppilaan näkeminen kokonaisena persoonana jää helposti uupumaan.
Tutkimusten mukaan sinnikkyys ja itsesäätelykyky ennustavat akateemista menestystä paremmin kuin älykkyys tai lahjakkuus. Kielellisesti lahjakaskin saattaa hukata lahjansa, jos häneltä puuttuu sinnikkyyttä harjoittaa taitojaan tai itsesäätelykykyä asiaan keskittymiseen. Oppilas, jolle kielet tuottavat haasteita saattaa sen sijaan menestyä hienosti, jos häneltä löytyy sinnikkyyttä tehdä töitä oppimisen eteen.
Eikö siis näitä ei-kognitiivisia taitoja voisi opettaa oppiaineen ohessa? Kyllä voi, ja kannattaa. Iso-Britanniassa vahvuusopetus on opetusministeriön lanseeraama koko maan kärkihanke. Siellä on ymmärretty, että koululla on mahdollisuus kasvattaa oppilaita paitsi koulua, myös elämää varten. Espoo on onneksi edelläkävijä ja Espoon kuntakohtainen opetussuunnitelma korostaa positiivista pedagogiikkaa ja vahvuuksien tukemista. Tulevaisuuden työelämässä tarvittavista taidoista on vielä vaikea sanoa mitään, mutta taitoa tehdä asiat hyvin ja loppuun, itsesäätelykykyä, sosiaalisia taitoja, myötätuntoa, niitä tarvitaan joka tapauksessa. Onnellisen elämän kannalta on tärkeää tunnistaa vahvuutensa ja oppia käyttämään niitä itsensä ja muiden hyväksi. Oppilaat nähdään vahvuuksiensa kautta, ja niitä ominaisuuksia, jotka vielä kaipaavat harjoitusta, tuetaan.
Olen kehittänyt vahvuusopetusta omassa englannin opetuksessani alakoulussa ja alustavat kokemukset ovat erittäin lupaavia. Kielten luokassa tarvitaan monenlaisia ominaisuuksia tukemaan kognitiivisia taitoja ja tuntitoimintaan osallistumista, puhumattakaan kielen käyttämisestä luokan ulkopuolella todellisen elämän tilanteissa. Tarvitaan rohkeutta käyttää vierasta kieltä, luovuutta löytää erilaisia tapoja ilmaista asiat, sinnikkyyttä harjoitella ja opetella vaikeitakin asioita, itsesäätelykykyä jotta voi keskittyä opiskeluun, ryhmätyötaitoja toimiakseen muiden kanssa joustavasti. Vahvuuksien esiin tuominen tukee erilaisia temperamentteja ja oppijoita. Se on myös kulttuuriset raja-aidat ylittävä teema. Tuntitoiminta on hyvä suunnitella niin, että jokainen saa käyttää tunneilla omia vahvuuksiaan ja turvallisesti kehittää niitä puolia, jotka kaipaavat vielä harjoitusta.
Olen poiminut VIA:n 24:stä vahvuudesta 13 jotka sopivat erityisen hyvin tukemaan kielten opiskelua. Näiden vahvuuksien käyttö vaikuttaa tuntitoimintaan osallistumiseen, opiskelutaitoihin, ryhmän ilmapiiriin ja tätä kautta myös oppimistuloksiin. Lukukauden opetus on suunniteltu niin, että mm. sinnikkyyttä, rohkeutta ja sosiaalisia taitoja voidaan opettaa oppiaineen ohessa. Kieli on vuorovaikutuksen väline ja kielten tunnit mainioita tilaisuuksia pohtia vuorovaikutuksellisia kysymyksiä kulttuurisesti ja inhimillisesti. Eri kulttuureissa ja kielissä on erilaiset tavat toimia sosiaalisissa tilanteissa, ja kohteliaisuusfraasit, small talk ja kohtaamisten sävyt vaihtelevat. On kuitenkin olemassa inhimillisesti kulttuurista toiseen pysyviä arvoja, joita vahvuuksien esiin nostaminen tukee. Ystävällisyys, reiluus, rakkaus, myötätunto ja sosiaalinen älykkyys ovat ominaisuuksia, joita kannattaa aina tukea. Siksi voitaisiinkin suullisen kielitaidon sijaan alkaa puhua sosiaalisesta kielitaidosta. Se sisältäisi syvemmin kielen käyttämisen vuorovaikutuksellisen ulottuvuuden.
Olen huomannut, että vahvuuksien tuominen luokkaan motivoi oppilaita, luo hyvää ja kannustavaa ilmapiiriä, edesauttaa työrauhaa ja tuo oppilaat lähemmäs opettajaa. Uskon, että oppilaat kokevat tulevansa paremmin nähdyiksi kokonaisina ihmisinä. Vahvuuspohjainen opetus tukee oppilaan toimijuutta luokassa ja luokan ulkopuolella. Se antaa oppilaille välineet kehittää omia työskentelytaitojaan ja ryhmässä toimimisen taitojaan ja näin edesauttaa oppiaineen haltuunottoa. Voisiko arvioinnissakin ottaa huomioon enemmän toimintatapojen tukemisen? Nykyinen numeroarviointi ei kerro mitään esimerkiksi oppilaan sinnikkyydestä, luovuudesta tai oppimisen ilosta eikä tue oppimista tai rohkeutta yrittää. Oppilaiden kokonaiskehityksen ja vahvuuksien tukeminen on tärkeää paitsi heidän hyvinvointinsa, myös heidän oppimisensa ja tulevaisuutensa kannalta.
Vahvuudet kielten tunneilla: sinnikkyys, rohkeus, luovuus, itsesäätelykyky, reiluus, ryhmätyötaidot, oppimisen ilo, huumori, ystävällisyys, innokkuus, toiveikkuus, uteliaisuus, näkökulmanottokyky
Vinkkejä käytäntöön
Sinnikkyyden, rohkeuden ja sosiaalisten taitojen tukeminen sisältyvät monin eri tavoin lukukauden opetussuunnitelmaani muun opetettavan aineksen ohessa. Tässä vain opettajan mielikuvitus on rajana, miten kehitellä materiaaleja ja aktiviteetteja opettamaan ja harjoittamaan näitä vahvuuksia.
Tämän lisäksi tunneilla on aktiviteetteja, joissa oppilaat voivat käyttää eri vahvuuksiaan ja tähän kiinnitetään huomiota ja siitä kannustetaan. Tarkoitan tässä kielten tuntien perusrakenteeseen kuuluvia tehtäviä. Näissä kaikissa tarvitaan eri vahvuuksien käyttöä, ja usein moniakin vahvuuksia eri painotuksin. Näitä aktiviteetteja ovat toiminnalliset pelit ja leikit (luovuus, innokkuus, uteliaisuus, rohkeus, sinnikkyys, sosiaalinen älykkyys, huumori, itsesäätely, reiluus), suulliset harjoitukset, kuten vuoropuhelut ja roolileikit (rohkeus, sosiaalinen älykkyys, luovuus), kirjalliset tehtävät (sinnikkyys, itsesäätely, uteliaisuus, oppimisen ilo, toiveikkuus, harkitsevuus), pari-ja ryhmätyöt (ystävällisyys, reiluus, sosiaalinen älykkyys) ja monet muut, kuten sähköiset oppimateriaalit. Näkökulmanottokykyä tarvitaan kun tutustutaan uuteen kulttuuriin ja asetutaan toisesta kulttuurista tulevan ihmisen asemaan. Tämä kaikki on siis tuttua, eikä muu muutu kuin se, että vahvuuksien käyttö tuodaan näkyviin ja se sanoitetaan. Muutos tapahtuu opettajan ajatuksissa ja puheessa ja luokassa esillä olevissa vahvuuksien käyttöön liittyvissä materiaaleissa, sekä siinä, että erilaisia tehtävätyyppejä tuodaan tunneille monipuolisesti niin, että jokainen oppilas saa käyttää vahvuuksiaan tunneilla. Eri temperamentin omaavilla oppilailla kun on hyvinkin eri vahvuudet kielten opiskelijoina.
Oppituntien jälkeen oppilaat merkitsevät tunnilla käyttämänsä vahvuudet vahvuustauluun. Onnistumisiin kiinnitetään huomiota ja valokeila on yhtä paljon tavoissa toimia kuin lopputuloksessa.
Kielistipendit jaetaan vahvuuksien pohjalta.
Tämän lisäksi tässä ideoita vahvuuspohjaisiksi tuntiaktiviteeteiksi:
* ‘Secret friend’: jokaiselle oppilaalle annetaan salainen ystävä, jonka toimintaa ja vahvuuksien käyttöä hän tarkkailee viikon ajan. Ystävälle tehdään kortti, jossa kerrotaan havainnot vahvuuksista ja niiden käytöstä. Kortit jaetaan luokassa ‘Guess who?’-leikkiä käyttäen, eli oppilas kuvailee salaisen ystävänsä vahvuuksien kautta ja muut arvaavat kenestä on kyse. Lopuksi salainen ystävä saa kortin itselleen muistoksi.
* ‘Letter to future self’: oppilaat kuvittelevat itselleen parhaan mahdollisen tulevaisuuden ja pohtivat, mitä vahvuuksia tarvitsevat saavuttaakseen tavoitteensa. Futuurin käyttöön sopiva harjoitus.
* ‘What went right’: oppilaat miettivät jotain itselleen tärkeää saavutusta ja pohtivat, mitä vahvuuksia käyttivät saavuttaakseen tavoitteensa. Imperfektin harjoitteluun sopiva harjoitus.
* Valokuvaaminen: tuntitoimintaa valokuvataan ja valokuvista pohditaan esimerkiksi ryhmissä, mitä vahvuuksia kuvatuissa tilanteissa kukin on käyttänyt. Samalla voidaan harjoitella kestopreesensiä kertomalla, mitä kuvassa tapahtuu.
* ‘Take what you need’: luokan ovelle laitetaan vahvuudet esimerkiksi ilmoitusten tyyliin repäistäviksi lapuiksi, ja oppilas nappaa niistä mukaansa sen, jota kokee eniten tunnilla tarvitsevansa ja haluavansa harjoitella. Tunnin lopussa kukin, tai ainakin muutama oppilas, kertoo miten onnistui.
* Opettaja kehittää roolileikkejä, ja jokaiselle osallistujalle annetaan kortilla se vahvuus, jota hänen toivotaan erityisesti leikissä käyttävän.
* ‘You are great because…’: oppilas menee seisomaan selkä vasten valkotaulua ja sulkee silmänsä. Muut kirjoittavat hänen ympärilleen tussilla mukavia asioita hänestä. Lopputulos valokuvataan. Valokuvat laitetaan seinälle ja oppilas saa lopuksi kuvan itselleen muistoksi.
* Onnistumisten puu: seinälle tai esimerkiksi luokan oveen tehdään kartongista tai vaikkapa maalarinteipistä puunrunko. Tunnin lopussa jokainen oppilas saa paperisen lehden tai omenan, johon kirjoittaa, missä on sen tunnin aikana onnistunut. Puusta kasvaa tuuhealehtinen ja omenoita kantava onnistumisten puu.
* Video: jokainen oppilas kertoo videolla omista vahvuuksistaan ja kuvailee tilanteita, joissa on niitä käyttänyt. Tämän lisäksi hän esittelee yhden luokkakaverinsa vahvuuksien ja positiivisten piirteiden kautta.
*Jäävuoritehtävä: Jäävuoren huippu kuvaa kokeen tavoitearvosanaa ja pinnan alle jäävä osa sitä, mitä tarvitaan, jotta tavoite saavutetaan. Oppilaat määrittelevät oman tavoitearvosanansa ja kirjaavat
- Kuinka monta päivää tarvitaan opiskeluun
- Kuinka monta tuntia päivässä pitää opiskella
- Kuka voi tukea häntä tavoitteen saavuttamisessa
- Mitä vahvuuksia hän tarvitsee, jotta pääsee tavoitteeseensa
Tämän voi tehdä sovelletusti myös todistuksen tavoitearvosanaa varten.
(Osa ideoista on otettu sivulta positiivinenpedagogiikka.info ja sieltä löytyy lisää vinkkejä käytäntöön)