Vahvuussanaston ja positiivisen pedagogiikan tuomisella luokkaan on sekä käytännöllinen että syvästi humaani pedagoginen taso. Se on arjen yläpuolelle nostava filosofia, joka antaa voimaa niin opettajalle kuin oppilaalle kohdata arjen haasteita. Se on myös kimppu työkaluja, jotka tuovat kehyksen kaikkeen toimintaan ja oppimiseen mitä luokassa tapahtuu. Se antaa pohjan arvioinnille ja tuo näkyviksi tavoitteiksi arvioinnin kriteerit myös oppilaalle. Vahvuuspedagogiikka tukee kokonaisvaltaisesti oppilaan persoonan kehitystä ja antaa aineenopettajalle välineitä kohdata jokainen oppilas hänen parhaiden piirteittensä kautta.
Ryhmädynamiikka ja ilmapiirin rakentaminen
Oppilas tuo luokkaan koko persoonansa: aikaisemmat kokemuksensa oppimisesta, epäonnistumisista ja onnistumisista, nähdyksi tulemisesta tai torjunnasta, häpeästä ja sankaroitumisesta. Aineenopettaja näkee oppilaitaan vain keskimäärin kaksi tuntia viikossa, ja turvallisen, vastavuoroiseen arvostukseen ja kiintymykseenkin perustuvan suhteen rakentaminen vie aikaa. Ryhmäyttämisen apuna vahvauuspedagogiikka toimii avauksena, jossa jokainen oppilas saa tuntea tulevansa nähdyksi omana, arvokkaana persoonanaan ilman oppiaineessa menestymisen tuomia paineita. Vahvuuksien kautta toisiin tutustuminen ja niiden kautta toisten ja itsensä näkeminen tuo tilanteeseen lämpöä, iloa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka kannattelee myöhemmin, ja jota voidaan uudelleen herätellä pitkin yhteistä matkaa vahvuuspohjaisen opetuksen kautta. Se on aseista riisuvaa ja kutsuu esiin oppilaiden aitoa, rehellistä läsnäoloa. Se vastaa jokaisen oppilaan tarpeeseen tulla nähdyksi, kuulluksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi, ja antaa ryhmälle mahdollisuuden nähdä toisensa ilman rooleja, aidosti ja myötäeläen.
Vahvuuspohjaisen ryhmäyttämisen ja opetuksen on todettu toimivan kaikilla luokka-asteilla päiväkodista lukiolaisiin ja aikuisiin. Lasten kanssa painopiste on luontevasti leikeissä, peleissä, askarteluissa ja pienissä keskusteluissa, kun taas yläaste- ja lukioikäiset pohtivat jo oivaltavasti ja syvällisestikin omia ja toistensa parhaita piirteitä, ihmisten yhteiseloa ja ryhmädynamiikkaa, arjen ihmeitä ja merkityksellisiä kokemuksia ja kohtaamisia. Juuri ohjatut keskustelut nuorten kanssa, joissa nuoret pääsevät ääneen aidosti ilman rooleja koskettavat ja avaavat yhteyksiä, sekä luovat uutta kosketuspintaa kohtaamisille. Ne ovat tilanteita, joissa opettajastakin saattaa tuntua, että mannerlaatat liikahtavat.
Vahvuuspedagogiikan kolme tasoa
Huumori ja leikkimielisyys, syvälliset keskustelut ja pohdinnat, ajatuksia ja tunteita herättävät videot tai musiikki: opettaja valitsee näkökulman ja toimintatavat oman persoonansa mukaan. Aineenopettaja voi tuoda vahvuusopetuksen luokkaansa juuri haluamallaan tavalla ja volyymillä. Positiivinen pedagogiikka toimii kolmella tasolla: taustafilosofia, vahvuussanasto sekä oppituntien rakentaminen kokonaan vahvuuksien varaan.
Taustafilosofian omaksuminen muuttaa opettajan ajattelua ja vuorovaikutusta oppilaan kanssa. Se vaikuttaa huomion suuntaamiseen, tapaan kannustaa ja olla läsnä, tietoiseen arvostavan kohtaamisen vaalimiseen ja myötätuntoiseen asenteeseen oppilaiden kanssa.
Vahvuussanaston tuominen luokkaan ja yksittäisten vahvuuksien esiin nostaminen osana tuntiopetusta antaa kehykset kaikelle luokassa tapahtuvalle toiminnalle. Se muovaa ryhmädynamiikkaa, vuorovaikutusta ja ilmapiiriä sekä tuo arvioinnin perusteet ja opettajan odotukset näkyviksi oppilaalle. Se tukee oppilaiden persoonan kokonaisvaltaista kasvua, avartaa ajattelua ja kasvattaa suvaitsevaisuutta.
Jokaisen oppitunnin rakentaminen vahvuuksien varaan opettaa oppilaille konkreettisesti sinnikkyyttä, oppimisstrategioita, näkökulmanottokykyä, ryhmätyötaitoja, rohkeutta, ystävällisyyttä, optimismia. Tällöin oppilaalla on mahdollisuus oppia elämässä ja kaikessa yhteiselossa tarvitsemiaan taitoja akateemisen aineksen ohessa. Tuntien alustukset kertovat kulloinkin harjoiteltavan luonteentaidon, ja oppikirjan aiheet ja tehtävät muokataan palvelemaan tätä yhteistä tavoitetta. Opettaja voi poimia vahvuuksista ne, jotka hän kokee oman oppiaineensa kannalta tärkeimmiksi, ja keskittyä niihin. Kutakin vahvuutta voidaan harjoitella esimerkiksi muutama viikko kerrallaan. Luonteenvahvuuksien kehittymisen lisäksi ryhmädynamiikka paranee ja ilmapiiri muovautuu turvalliseksi ja kannustavaksi.
Johtajuuden rakentaminen ja itsesäätelyn monet kasvot
Martti Hellström kysyy tiivistelmässään Matti Koskenniemen kirjasta Koululuokan pienoisyhteiskunta (1943) onko meillä varaa olla käyttämättä hyväksi sitä energiaa, joka sisältyy johtamisilmiöön. Tämä on hyvä ja aiheellinen kysymys, jota voi pohtia myös vahvuuspedagogiikan näkökulmasta. Jokainen opettaja tietää, että koululuokassa löytyy aina johtajatyyppejä, jotka luonnostaan saavuttavat muiden oppilaiden kunnioituksen joko ns. hyvällä tai pahalla. Johtajan ominaisuuksiin kuuluu luokassa lähes poikkeuksetta kykyä olla rohkea, ilmaista mielipiteensä, esiintyä varmasti, olla aktiivinen ja toimelias. Tätä energiaa kannattaa käyttää hyväksi luokan ilmapiiriä rakennettaessa. Johtajatyyppien suhtautuminen toisiin heijastuu eteenpäin muihin oppilaisiin, ja tämä edelleen rakentaa luokan vuorovaikutuskulttuuria ja ilmapiiriä. Jos johtajatyypit saadaan mukaan kannustavaan, toiset hyvällä huomioivaan toimintaan, koko ryhmän hyvinvointi paranee.
Johtajuus vahvuutena tarvitsee siis kaverikseen reiluutta, ystävällisyyttä, oikeudenmukaisuutta, myötätuntoa ja myötäintoa, sosiaalista älykkyyttä ja näkökulmanottokykyä. Opettaja luo omalla läsnäolollaan ja persoonallaan oppilaille mallin viisaasta, jämäkästä ja reilusta aikuisesta, joka haluaa heille parasta, ja toimii näin itse hyvänä esimerkkinä koko ryhmälle. Kun oppilaat uskovat opettajaansa, he voivat sen turvin lähteä rakentamaan hänen johdollaan luokkaan reilua ja kannustavaa kulttuuria niin, että johtajatyypit omalla esimerkillään ja huomioinnillaan auttavat muita toimimaan samoin. Turvallinen ilmapiiri takaa kaikkien hyvinvoinnin ja jokaisen vahvuuksien ja ominaispiirteiden arvostavan kohtaamisen. Johtajuutta tulee siis opettaa, ja hyvän johtamisen vaatimukset ja kriteerit on tuotava avoimesti kaikkien nähtäviksi.
Vahvuuspedagogiikassa on tärkeää se, että kaikki vahvuudet ovat yhtä arvokkaita eikä yksi ole toista tavoiteltavampi. Opettaja voi nostaa esiin niitä vahvuuksia, jotka helposti jäävät ’äänekkäämpien’ ja näkyvämpien vahvuuksien alle. Tällaisia ovat esimerkiksi harkitsevaisuus, ystävällisyys, kauneuden-ja erinomaisuuden arvostus tai toiveikkuus. Näissäkin on paljon toisilla opittavaa ja ihailtavaa. Myötätunnon, ystävällisyyden ja arvostavan vuorovaikutuksen opettaminen on tärkeää, jotta oppilaat tietävät, mitä heiltä odotetaan.
Kun oppilaille opetetaan esimerkiksi ystävällisyyttä tai myötätuntoa, on tärkeää tuoda esiin se, että tunteet ja toiminta voidaan tässä erottaa toisistaan. Voit tehdä myötätuntoisia ja ystävällisiä tekoja, vaikka et aina tuntisikaan myötätuntoa siinä hetkessä. Kiire, stressi ja paha olo vaikuttavat ratkaisevasti kykyymme tuntea myötätuntoa. Lämpö ihmisten välille syntyy kuitenkin tekojen kautta, ja muiden auttaminen tuo aina iloa myös tekijälle.
Itsesäätely on oleellinen osa johtajuutta vahvuutena. Kun oppilaat, joilla johtajuus on voimakas, haluavat oppia ja oppivat säätelemään toimintaansa rakentavalla tavalla, muut oppilaat ottavat heistä helposti mallia ja toimivat samoin. Kun luokan toimintakulttuuri rakennetaan vahvuuksien varaan on syytä tarkastella itsesäätelyäkin monelta eri kantilta. Sen pohjalla on reiluutta, ystävällisyyttä ja toisten huomioon ottamista. Kun säätelen itseäni ja tunteiden ilmaisuani tilanteen mukaan, olen reilu sekä luokkatovereitani että opettajaani kohtaan. Reiluus, ystävällisyys ja muiden arvostaminen ovat arvoja, joita luokassa kannattaa tukea ja joista voidaan palkita. Johtajuus rakennetaan niin opettajan kuin oppilaiden kohdalla tälle arvopohjalle ja ja näin saadaan luokan johtamisenergia kanavoitua hyvään tarkoitukseen. Tässä vahva päämäärä luo keinot ja opettaja löytää tavat, joilla tukea kehitystä oikeaan suuntaan vahvuuksien avulla.