Wilman käytttö herättää säännöllisesti keskustelua ja hyvä niin. Se on muodostunut pääasialliseksi kodin ja koulun väliseksi kommunikaatiokanavaksi ja siksi sen toimivuutta onkin hyvä tarkastella aika ajoin.
Tutkimusten mukaan lapsen käsitys itsestään oppijana muodostuu varhain. Vanhempien käsitys lapsensa kyvyistä taas vaikuttaa lapsen koulumenestykseen. Tämä on tärkeä tieto, ja sen tulisi ohjata kaikkea koulun ja kodin välistä viestintää. Vanhempien käsitystä lapsensa mahdollisuuksista oppia ja pärjätä tulisi tukea kaikin tavoin, koska se vaikuttaa positiivisesti lapsen koulumenestykseen. Vanhemmat, jotka uskovat lapseensa jaksavat tukea ja auttaa häntä koulutyössä sekä koulun kaverisuhteissa. Tämä on resurssi, jota koululla ei ole varaa hukata.
Tarkoittaako se sitä, että opettajien tulisi kehua ja suitsuttaa lapsen koulumenestystä tai käytöstä, vaikka todellisuus olisi ihan toinen? Ei, sitä se ei tarkoita. Kuitenkin kommunikaation olisi hyvä pysyä positiivisen puolella. Tutkimusten mukaan yhteisö tai ihmissuhde kukoistaa, jos positiivisen ja negatiivisen viestinnän välinen suhde on n. 3/1. Wilma on järjestelmä, joka ei itsessään ole hyvä tai paha, vaan sitä käyttävät ihmiset, jotka voivat toimillaan tehdä siitä joko toimivan tai pahaa mieltä kylvävän viestinnän kanavan. Wilman keskiössä ovat ihmissuhteet ja moottorina toimivat tunteet, joita viestintä herättää. Samalla tavalla kuin muissakin vuorovaikutussuhteissa, tulisi tässäkin positiivisen voittaa reilusti, että kommunikaatio voisi olla toimivaa.
Jos pohjalla on paljon hyvää ja luottamusta, on vaikeistakin asioista helpompi keskustella. Ja halu toimia näiden asioiden eteen on varmasti suurempi.
Sama toimii myös toisin päin. Voisiko sitä opettajaa joskus kiittää jostain? Taas tuli unohdusmerkintä lapselle, mutta olisikohan se ope kuitenkin tehnyt jotain hyvääkin lapseni eteen koulupäivien aikana?
Sitäkin on hyvä joskus pysähtyä miettimään. Kaikki tuki ja kannustus antaa voimaa molemmin puolin, ja sen synnyttämä lämpö säteilee sinne, minne kuuluukin: lapsille.